Eilen oli se tylsä maanantai, en mä tehny mittään ihmeellistä. Veikan kaa oltiin taas kaksin ja vähä oltiin leikitty, mut en tajuu miten se emäntä sen oikeen huomaa. (Grissomin syy). Sit mä jäin ton karvasemman karvattoman kans kahestaan illaks kun veikka sai TAAS laatuaikaa (tosin kaatosateessa joten oon siitä vähän vahingoniloinen).

Tänään oliki sit vähän hauskempi päivä. Musta on muuten aika kivaa kun toi emäntä ihan mun aktiviteetiks keksii tähän sohvan eteen ja päälle mitä kummallisempia virityksiä, tosi huomaavaista! Vielä oon kyllä löytänyt reitin et pääsen sohvalle, mut on aina kiva jäähä yksin kotiin kun tietää et se järkkää mulle pähkinän purtavaks. Me käytiin tänään kävellen sellasessa koirien kaupassa, siellä oli ihan kauheesti kaikkia hajuja. Sen lisäks oli matkalla tosi paljon liikennettä ja ihmisiä ja kaikkee. Ei mua pelottanu mut pikkasen jänskätti välillä.

Takastullessa mentiin semmosta metsäpolkua pitkin ni sain olla irti. Siellä metsässä pidin kyl huolen et emäntä ei päässy hävöksiin mut sitten kun tultiin tutulle parkkipaikalle niin lähinkin rallattelemaan ympäriinsä enkä kuunnellu emäntää lain. Bongasin jonku kivan koiran siellä kävelytien toisella puolella ja läksin sinne painaltamaan mut joku kiva täti tuli ensin mua vastaan joten meninki moikkaamaan sitä. Emäntä pentele ehti saada mut siinä kohti kiinni ja piti mulle ankaran puhuttelun siitä että hupsuttelin omiani. Muka se iso koira olis voinu tehä mulle jotain jos olisin sinne menny... Pah! Ei kukaan vois mulle mitään tehä kun oon niin rohkee ja söpö. Kaikkihan sen tietää.

En ehtiny edes nukkua kun emäntä pakkas mut ja veikan autoon ja mentiin Ronjalle. Sain muuten matkustaa apparin jalkatilassa ja en inahtanukaan siellä. Melkein nukuin koko matkan sinne siukun luokse. Hitto oli se vaan jännää, sisko pelkäs tota mun veikkaa kauheesti ja mun piti sit vähän niinku muodon vuoks alkaa kans sitä pelkäämään. Aattelin ettei tulis siskolle niin yksinäinen olo jos yhessä pelätään mun veikkaa. Kyl se Ronjaki sitten rauhottu kun veikka alko pelehtimään sen lempparilelun, narupallon, kanssa. Se juos siellä ympäri peltoa ja me koitettiin siskon kaa pysyy perässä mut ei me oikeen vielä oltu riittävän nopeita. Mutta some of these bloody days... näytän tolle veikalle närhen munat! Ai niin ja sit se anto kyytiä sille siskon sähi-sähi-tyypille (taas).

Mutta eipä tää päivä siihen loppunu, emäntä sit vissiin ajatteli extempore käydä kasviksen kautta josko se olis kotona. Olihan se ja mentiin sit moikkaamaan sitäki. Olipa kiva käydä siellä mun lapsuuden kodissa mut ei se ollu saman näkönen! Sinne oli ilmestyny jotain ihme kankaisia läpysköjä lattialle mitä oli kiva purra ja mun teki mieli pissata petiin niinku vanhojen aikojen kunniaks mut en sit viittiny, kasvis ja emäntä vahti silmä kovana mun tekemisiä. Sittenpä se riemu ratkes ku Piiku-täti ja Kuura-äippä tuli lenkiltä! Me pidettiin semmonen show että oksat pois ja pala latvaa mukana. Kasvis jo nakkas meiät uloskin kun oli niin villi meno.

Eli oon ollu niinku hereillä 6 tuntii putkeen et kyl mua nyt jo väskää aika kovin. Tosin emäntä käytti taas siekailematta hyväkseen mun väsymystilaa ja leikkas mun kynnet. En jaksanu tehä nyt proteesia, vähä koitin sätkiä mut ihan vaan muodon vuoks.

Nyt alan goijaamaan ja nään varmaan unta siitä mitä kaikkee sohvalle huomenna kasataan!