Laitetaas ensin pari kuvaa kun olin siellä Ramseksella pari yötä kylässä ku veikka toipu.

Me yhdessä piettiin vahtia partsilta ja naurettiin ohikulkeville ihmisille ja koirille. Meikä ei kyl nähny ihan yhtä hyvin ku oon vähän pieni mutta yritys hyvä 10.

"Hei Jörö, tsiigaa mikä magee bööna tuol menee...ulvotaan sille yhessä!"

Kuvat copyright Titta Järvenpää

Sitten eilisillan tapahtumia.

Sattumien sumana meille kerääntyi sukulaisia ja kavereita 3 kpl illalla kylään pelaamaan Xboxia ja tyhjentämään meidän baarikaappia. Parvekkeen ovi oli normaaliin tapaan auki koko ajan ja Jörö välillä päivysti siellä, mitä lienee yöperhosia kun kellokin oli jo yli 22 ja pimeää. Lauri meni tupakalle ja kysäsi että "ööö, montakos koiraa siellä sisällä on" johon minä että 1 koska Jörö on partsilla... Lauri sanoi ettei täällä ole yhtään koiraa ja portti pihalle auki, edellinen havainto kerrostalokyttääjästä oli 10 minuuttia aikaisemmin.. Eipä siinä sitten muuta kun etsimään kadonnutta lammasta. Mihin lie painellut siitä, epäilen että omatoimiselle iltapissalle viereiseen metsään, ja todennäköisesti ihmisrakkaana oli siitä lähtenyt Pukimäen ostarille päin joidenkin ihanien ihmisten perässä... Merlinkään ei Jöröä löytänyt, minä etsin kävellen, Antti fillarilla ja Merlin milloin kummankin mukana (en tiedä tajusiko että Jöröä etsitään mutta jotakin se kovasti etsi). Ei löytynyt poropoikaa mistään tutuilta lenkkipaikoilta. Heitin Titan kotiin ja hän lähti Ramseksen kanssa kävelemään meillepäin jos Jörö vaikka olisi saanut jostain syystä päähänsä jolkotella Ramsekselle kylään. Minä soitin poliisille ja kysyin onko kukaan ilmoittanut sennäköisestä irtokoirasta... ei ollut joten jätin omat tiedot ja Jörön tuntomerkit ja laitoin kädet kyynärpäitä myöten ristiin että se nyt ei ainakaan Kehälle menisi. Onneksi Titta soitti 15 minuuttia sen jälkeen kun vein hänet kotiin että Jörö löytyi. Jotkut nuoret tytöt oli sen napanneet mukaansa kun oli ollut pyrkimässä Puksun ostarilla baariin sisälle. Ehkäpä se oli sitä mieltä että kun kaikki muutkin käy parilla lauantai-iltaisin niin kyllähän porokoirakin... Ei ollut pojalla hätääpäivää kun tyttöjen mukana oli mennyt kunnes siskoni sen bongasi, oli näennäisen tyytyväisenä kun oli kenen tahansa seurassa. Mutta oli se onnellinen kun näki Titan ja Ramseksen ja sittenkin kun tuotiin kotiin.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Joskus sitä toivoisi että Jörö ei olisi noin hypersosiaalinen kaikkia ihmisiä kohtaan, sillä veikkaan että mikään muu sitä ei olisi saanut tästä pihapiiristä lähtemään kauemmaksi. Ja partsille tulee ensi viikolla järeempi portti astetta "Jörönkestävä".