Eilen myös käytiin muiden lappalaisten seassa ottamassa alkeellisia liikkeitä (sivu, seuraa, maahan, tänne ja paikallamakuu), ihan vaan halusin nähdä että miten Jörö jaksaa keskittyä helppoihin/helpohkoihin juttuihin häiriöiden alaisena, kun meidän treenaaminen tuppaa olemaan omassa rauhassa nyhertämistä pääasiassa. Treeni meni paremmin kuin hyvin, pientä tuijottelua ja muiden tekemisten seurailua mutta hyvin pysyi hallinnassa ja pienellä vinkillä hokasi myös että "ai niin, mun piti kuunnella mitä emäntä huutelee". Samoin otettiin pari lyhyttä paikallamakuuta selkä koiraan päin, sillä viimeksi syystä tai toisesta ilmeni paikallamakuutreenissä piipitystä, johon en halua Jörön lainkaan oppivan. Tällä kertaa en ainaakaan kuullut mitään piipittelyä kummallakaan kerralla, eli joko se tapahtui erittäin hiljaa tai sitten piipitystä ei ollut lainkaan, mikä olisi tosi hyvä juttu. Tosin molemmat sessiot kesti ehkä puolisen minuuttia, halusin lopettaa ennenkuin se keksii alkaa piipittämään, pitänee nyt alkaa sitten pikkuhiljaa pidentämään aikaa.
Tänään aamulla käytiin ottamassa telinetreeniä, Jöröhän on agissa tutustunut suurimpaan osaan telineistä mutta keinuhan sille oli kauhistus myös siellä. Keinua sitten tahkottiin tänäänkin, ensin puolipakolla kun Jörö meinasi käydä lakkoon, ja sitten se jo itsekseen meni (miljoonan nakin ja maanittelun avulla) kun ymmärsi että minä en nyt tässä asiassa anna periksi. Lisää vaan treeniä, niin kyllä se siitä, luulisi tajuavan että keinu ei pure :) Oli mielettömän positiivinen ylläri, että vaakatikapuut meni heittämällä. Jörö meni heti aluksi varoen mutta empimättä, joten onneksi sen kanssa ei tule tahkoamista, kuten etukäteen vähän pelkäsin. Liikkuva tynnyrisilta sen sijaan sekin aiheutti pientä epämukavuutta poropojan tasaiseen elämään, tosin ei läheskään yhtä paljon kuin keinu. Näköjään sitä jännittää kaikki liikkuvat alustat. Treeniä, treeniä ja treeniä niin eiköhän sekin siitä.
Kuva: Piia Purmonen
Kommentit